Kuinka olla hyvä vanhempi?

“Vanhemmatkin olivat joskus lapsia, ja sitten teinit. Se tarkoittaa, että heillä on paljon kokemuksia ja he voivat jakaa ne. Ei tarjoamalla valmiita ratkaisuja, vaan taitavan kysynnän kautta”.

Vanhempana oleminen on ilo vauvan ensimmäisestä hymystä…se pitää sen, kun hän ottaa ensimmäiset askeleensa…se on paluuta leikkiin ja spontaaneja päätöksiä…se käsittelee myös kiukunkohtauksia, mm.. kuriton kaksivuotias…se on taistelua väsymystä vastaan.

Lapsen kasvattaminen on yksi tärkeimmistä ja vaikeimmista tehtävistä, jonka kanssa tulemme tapaamaan.
Perhe on lapselle tärkein ympäristö. Se on paikka, jossa lapsi täyttää fysiologiset perustarpeensa, ja psykologinen. Perheessä tapahtuu koko ihmisen kehitysprosessi, siksi lasta tulee kohdella aidolla rakkaudella ja arvokkaasti. Samalla sillä on kuitenkin oltava määritellyt rajat ja normit, jota hänen tulee kunnioittaa.

Oikean vanhemmuussuhteen tulisi sisältää kaksi näkökohtaa:
a) rakkaus, lapsen hyväksymistä ja kunnioittamista,
b) rajoja, standardit, vaatimukset lapselle.

Kun rakastamme lasta, meidän on opetettava häntä tottelemaan. Terve vanhemmuus on: RAKKAUS ja VOIMA. Nämä kaksi komponenttia toimivat tasapainonhallintajärjestelmässä. Yksinomainen keskittyminen rakkauteen, joka ohittaa voiman, useimmiten se johtaa epäkunnioittamiseen ja välinpitämättömyyteen. Absoluuttisen herruuden ilmapiiri puolestaan ​​on lapsen vihaama, joka tuntuu rakastetuksi.

Vanhempien asenteet vaikuttavat ihmissuhteisiin jokaisessa perheessä.
On vanhempien asenteita mm:
1. Vanhemmat ovat liian kriittisiä (he katsovat kaikkea kriittisellä silmällä; ylistys on harvinaista, normi on kritiikki),
2. Vanhemmat liian vaativia (asettaa epärealistisia vaatimuksia itselleen molemmille, ja lapset),
3. Vanhemmat - lupaukset (he haluavat totella lasta lupaamalla. Vilpittömimmistä aikeista huolimatta, he eivät pidä lupauksiaan, samalla he odottavat vauvaa, että et tule pettymään, pettänyt),
4. Vanhemmat poissa tai tehottomia (tai he työskentelevät kaukana kotoa, tai kotona he eivät hallitse perhe-elämää),
5. Vanhemmat ovat vaatimattomia tai välinpitämättömiä (he eivät ole aktiivisesti mukana lapsen elämässä; tai jättävät heidät rauhaan, tai he tilaavat),
6. Vanhemmat ylisuojelevat (lapsi on pakotettu “leikata”, ja näin ollen ei ole mahdollista emotionaalista kehitystä tai tehdä virheitä).
Meillä kaikilla on vähän jokaista edellä mainituista asenteista, eikä siinä ole mitään väärää. On tärkeää, niin, että vanhempien asenteet ovat sekaisin, olla kestävä.

Siksi MUISTA VANHEMPAASI:

“• Kun lapsi elää jatkuvan kritiikin kanssa,
oppii tuomitsemaan.
• Kun lapsi kokee vihamielisyyttä,
oppii vihamielisyyttä.
• Kun asut ankarassa ilmapiirissä,
siitä tulee aggressiivinen.
• Kun lasta pilkataan jatkuvasti,
tulee ujo.
• Kun lapsi on jatkuvasti nolostunut,
hänellä on jatkuva syyllisyydentunto.
• Kun lapsi on suvaitsevaisessa ilmapiirissä,
oppii pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä.
• Kun lasta rohkaistaan,
oppii arvostamaan ihmisarvoaan.
• Kun se täyttää eheyden,
oppii oikeudenmukaisuutta.
• Kun hän tuntee olonsa turvalliseksi,
oppii luottamaan
• Kun lapsi elää hyväksynnän ja ystävyyden ilmapiirissä
oppii löytämään rakkauden maailmasta”.